Jarpin ja Pepen kans lähdettiin heittään pikainen tonttukeikka mökin läheisille haukivesille. Korkeella ollut vesi, kovat sateet sekä myrskyt aiheutti hiukan pelonsekaisia tunteita veden värin suhteen kun mökkiä kohti ajeltiin. Heti kun rantaan päästiin saimme huomata Pepen mökkiveneen vaihtaneen hiukan paikkaa veden mukana. Lisäksi vene oli täynnä vettä, mutta pienen äyskäröinnin jälkeen saimme veneen lopulta vesille. Ekana kävimme mökillä vilkaseen montakos puuta on kaatunut ja olihan niitä kuulemma muutamia nurin mennyt. Seuraavaksi suuntailtiin kohti haukilahtea, jossa vesi oli oikeastaan juurikin sitä maitokahvia mitä siltä odotettiinkin. Muutamia tökkäsyitä heittoperhoon tuli kaislojen sisältä, mutta ykskään kala ei vaan tarttunut. Jossain vaiheessa Jarpin suspiakin purasee hauki, joka kuitenkin parin pärskäyksen jälkeen irtoaa.

Siirrymme hieman ja jatkamme paiskomista. Kaloja ei vaan tunnu mistään löytyvän. Lopulta mennää toiseen päähän lahtea ja alamme rekaan erään kaislanreunaa. Heti ekalla heitolla Jarpin suspia purasee reilummin ja pienen väsyttelyn jälkeen hän nostaa veneeseen 3-4 kilon jeddan. Samaan aikaan mun jerkki pyydysti pienen selkälahnan. Tuplatärppi :D Hauki takasin veteen ja heittely jatkuu. Samantien käykin selväksi, että olemme saapuneet lahnaparatiisiin. Melkeenpäs jokaisella heitolla jerkit/suspit kolahtelee lahnan selkään ja veneessä käväisee toistakymmentä lättyä. Suurin punnittu painoi 1,34 kiloa, joten ihan pieniä lötköjä nää eivät olleet. Pian kello kuitenkin ilmottaa kala"päivän" olevan täynnä ja suuntaamme rantaan. Hauska parituntinen lahnan jerkkauksen merkeissä joulukuisella Saaristomerellä. Pittää yrittää vielä ehtii tälle vuodelle sitä metristä käydä etsimässä lahnaparvien seasta..

Veneen perä pitäs olla hiukan toiseen suuntaan..

Tonttu ja lahna.

Tuplatärppi..

Haukitonttu Jarppi.

Lahnatonttu Pepe..

Eilen aamulla lähdettiin Jarpin kans nakkaamaan mahdollisesti vuoden viimeinen venekeikka. Kohdekalana oli jälleen hauki ja tavoitteena rikkoa metri (tältä vuodelta kyseinen merkkipaalu vielä puuttuu). Aamulla ennen kymppiä olimme vesillä. Taivas oli pilvessä (muuttuen iltapäivään mennessä aurinkoiseksi) ja tuuli puhalteli lännestä ja kovaa. Ei se mikään veneilykeli kyllä ollut, mutta pakkohan se oli päästä reissu heittämään. Ekaksi ajeltiin tuttuun spottiin lähistölle, mistä ei kaloja kuitenkaan löytynyt. Seuraavaksi kopaistiin paikka missä viimeksi haukia oli, mutta hiljasta oli sielläkin. Kunnes ankaran tahkoamisen jälkeen onnistui Jarppi pelastamaan munat padasta multa lainaamallaan suspilla (jonka hän seuraavassa spotissa päätti CR:tä merten syvyyksiin). Seuraavassa paikassa jerkkini tarttu kaislanjuureen ja kun sitä kelailin veneeseen seuraili arviolta 4 kilon hauki veneen vierelle. Into veneessä nousi välittömästi ja jerkkiä lensi veteen kiihtyvällä tahdilla. Kovin kauaa ei mennytkään kun mäkin onnistun pelastaan itseni MP päivältä pienellä limalla. Pian tämän jälkeen laitan yhden suosikki bustereista siiman päähän ja montaa heittoa en ehdi heittää ennen kuin jysähtää ja kunnolla. Iso pää vaan heilahtaa pari kertaa pinnassa ja lopulta pyrstökin vilahtaa jättiläisen maistellessa busteriani. Ei vaan tartu tämä(kään) kala ja on jatkettava pettyneenä kalastusta. Samaa spottia nakellaan vielä aikamme jerkkejä vaihdellen, mutta kalasta ei enään näy jälkeäkään.

Pari spottia vielä nakellaan lähistöllä ennen kuin hyppyytetään busteria myrskyssä vasta-aallokkoon kohti seuraavaa paikkaa. Märkää meinas kyyti olla ja erittäin kuoppaista. Seuraava paikka on hiukan suojassa tuulelta ja kalastus siellä olikin mukavampaa. Kovin kauaa emme ehdi heitellä ennen kuin käytän veneessä pari jeddaa lisää. Myös yksi isompi fisu syöksyy delffiiniloikalla jerkkini perään siihen kuitenkaan osumatta. Pian näiden tapahtumien jälkeen yksi syksyn parhaista busista päättää jatkaa elämää merenpohjassa heittojumin seurauksena, kerpele.

Loppupäivä nakeltiin tyhjää ja kotimatka oli jälleen ikävän monttuinen. Vedenlämmöt vaihteli 5,5-6 asteessa. Tänään sitten kävin nappaamassa veneen ylös ja nakkasin sen talvisäilytyspaikkaan. Vesille ei siis enään varmaankaan omalla veneellä ole asiaa ennen kevättä, mutta saas nähä kauanko kelit pysyy tällaisena ja jos mahdollisuus vaikka rantakeikkaan tai vastaavaan tulee niin voishan sitä kalakautta vielä jatkaakkin.

Jarppi sai piiiiitkästä aikaa kalan!

aallokkoa halkoen..

Reissun isoin..

Aamulla kiekkoilun jälkeen oli pakko lähtee tekeen pikainen pisto lähivesille. Keli oli muuten todella loistava hauenkalastukseen, mutta tuuli puuttui. 10 aikaan lähdin rannasta ajeleen kohti tuttua spottia lähistöllä. Kun sinne pääsin hokasin siellä olevan veneen. Kun toisessakin läheisessä spotissa oli 2 venettä tahkoamassa päätin kokeilla erästä syvempää kaislanreunaa. Laittelin setit valmiiksi ja ajelin lähelle kaislaa. Eka heitto ja hauki iskee. Pieni peto käväsee veneessä irrotuksessa ja mä jatkan nakkelua. Todella kirkas vesi ja lyhyet heitot kaislanreunaan mahdollistivat sen, että näin jokaisen tärpin. Heitto, hauki imaisee jerkin suuhun ja sylkäisee poies. Seuraava heitto ja sama homma. Pari heittoa myöhemmin seuraava kurkku tarttuu kiinni ja käväsee irrotuksessa. Lisää heittoja ja lisää seurailuita sekä tärppejä. Hienoa hommaa tää hauenkalastus! 10 ekan heiton aikana saan 8 kontaktia haukiin tärppien sekä seurailuiden/tökkimisten muodossa. Kalat olivat ihan samassa paikassa ja niiden koko vaihteli 400g-about 3 kiloa.

Tämän jälkeen hiljenee. Jatkan samaa kaislaa eteenpäin, mutta ei mitään. Vihdoin vene lähtee poies spotistani ja päätän suunnata sinne. Jerkki vaihtuu tiheään, mutta mikään ei saa haukia avaamaan suutansa. Eiliset extempore ostokset, eli heittoperhotkin pääsevät testiin, mutta ei tule tärppejä niihinkään.

Jatkan matkaa seuraavaan paikkaan, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan, mutta missään ei ole ketään kotona. Kellon tullessa puoli 2 päätän lähteä kotiin päin. Meri on ihan peili ja vesi varmaan -30cm (vaikka virallinen mittaus kerto Turussa olevan -15cm) ja laskee edelleen. Ei oo helppoa tää hauen kalastelu tällasissa olosuhteissa. Pikkasen kävi jopa mielessä, että miks mä nyt menin jättään ne jigikamat himaan. Oishan tuota tosiaan voinut käydä vaikka ahvenia kokeilemassa. Taisin myöhästyä hiukan syönniltä, koska alku oli niin loistava ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Vesi oli about 8 asteista. Saas nähä vieläkös sitä pääsee vesille vai olikohan tää sit tässä (toivottavasti ei).

Jättiläinen.

Miks ei vois edes vähäsen puhallella ja mielellään lounaasta..

Lauantaina Näsis saapui aamusella seiskan jälkeen mun luokse ja siitä matkamme jatkuikin satamaan. Tarkoitus oli viettää viikonloppu kalastellen sekä haukea että ahvenia Pepen mökkiä tukikohtana käyttäen. Näsiksen kans ajelimme mökille veneellä poikien tullessa sinne autolla. Kun paikalle päästiin ei pojista näkynyt vielä jälkeäkään. Siinä kun heitä oottelimma päätimmä käydä lähikaislaa paiskomassa. Montaa heittoa en heittää ehtinyt ennen kuin ekan luigin käytin veneessä. Hetkeä myöhemmin reippaaman kokonen hauki iskee jerkkiini siihen kuitenkaan tarttumatta. Vielä ennen poikien saapumista onnistuu Näsiskin saamaan pienen jeddan veneeseen, mutta siihen se sitten jääkin.

Mökillä sovitaan leikkimielisestä haukiskabasta ja intoa puhkuen lähdemme liikenteeseen. Heti ekasta spotista onnistun saamaan 2 kpl 67 sentin haukea sekä yhden pienemmän. Lisäksi veneen lipuessa todella matalaan näen metrisen haukimamman lähtevän venettä karkuun hitaasti syvempiin vesiin uiden. Hiukan siinä meinas syke nousta ja jerkkiä oli taivas täynnä Näsiksen kanssa armottomasti mammaa tavoitellessa. Seuraavasta lahdesta emme enään onnistu saamaan mitään vaan päätämme poikien kanssa siirtyä kohti kahta tuttua mestaa. Pian sinne saavuttuamme onnistuu Pepekin saamaan toisen venekunnan ekan hauen meidän katsellessa sivusta. Veneemme rekailee kohti lahden pohjukkaa ja jerkkiini tärähtää jälleen. 74 cm hauki pääsee käymään kuvattavana ennen vapautumistaan. Seuraavassa lahdessa taas tärähtää jerkkiin kunnon kala, mutta eipäs tartu sekään.

Iltapäivän ollessa jo pitkällä pidämme grillaustauon läheisessä saaressa. Grillailun jälkeen lähdemme etsiskeleen uusia paikkoja löytäenkin monia hienoja mestoja toki ilman kaloja. Illan viimeisestä lahdesta onnistun vielä yhden alle 60 senttisen hauen nappaamaan Jarpille evääksi ennen kuin siirrymme mökin läheisille vesille. Siihen loppu illan kalakontaktit loppusaldon näyttäessä mulle 5, Näsis ja Pepe 1, Reino ja Jarppi 0. Ilta luonnollisesti saunotaan, uidaan ja grillaillaan.

Sunnuntaina vesille meno hiukan venähtää pitkien unien takia, mutta jossain vaiheessa sinne kuitenkin päästään. Tällä kertaa suuntaamme ahventen perään jigejä sekä pohjaonkia käyttäen. Heti ekassa paikassa ja ekalla heitolla jigini päättää lentää siiman katketessa rikkoutuneen vaparenkaan takia. Se siitä sitten. Ei auta ku alkaa yhdellä ohuempi siimaisella jerkkisetillä paiskoon jigejä. Eka spotti on tyhjä ja suuntaamme eteenpäin. Seuraavassa paikassa Näsis onnistuu käyttään veneessä todella pienen ahvenen. Tyhjää on täälläkin ja suuntaamme seuraavaan paikkaan. Heti ekalla heitolla jigiini iskee hauki, jonka käytän veneessä. Siitä alkaakin sitten ahventen nostelu. Hyvän kokoisia raitapaitoja nousee useampi Näsiksen ja Pepen toimesta pohjaongella ja mun toimesta jigillä. Myös Reino onnistuu yhden ahvenen saamaan Jarpin viettäessä edelleen aikaa nollakerhossa. Lopulta syönti hiipuu ja me päätämme lähteä mökille grillaileen. Grillailujen jälkeen siivoilemme paikat ja pojat lähtee kotiin päin. Näsiksen kanssa käymme kotimatkalla kopaseen vielä muutaman haukimestan ilman sen kummempia tapahtumia. Yks pieni hauki iskee molempien jerkkeihin vuorotellen irroten kuitenkin nopeasti.

Kiva keikka huippu kalakelissä tuulen ollessa kaakosta ja ilman todella sumuinen. Veden lämmöt oli vielä 8,8-10 asteessa, joten ei taida talvi vielä tulla.

74 cm haukee

Yks ahvenistani.

Näsiksen paistikalat.

Perjantaina töiden jälkeen kävimme Näsiksen kanssa poimimassa veneen satamasta trailerille ja otimme suunnaksi Vuosnaisten meriaseman. Perinteinen taimenenkalastusreissu kyseisille vesille olisi jälleen vuorossa. Perille pääsimme hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ja heti ensimmäiseksi tiputimme veneen veteen kelluskelemaan. Kun olin veneen saanut laituriin kiinni näin yhden henkilön olevan menossa veneeseensä ja jäin seuraamaan tapahtumaa. Kaveri astui veneeseen ja samalla vauhdilla kellahti laidan yli mereen. Ei siinä auttanut muu kun hypätä omasta veneestä rannalle ja mennä jeesaileen. Toisen kaverin avustuksella saimme herran nykäistyä rannan puolelle ja ainoa vahinko hänen kohdallaan oli märkä olo. Pahemminkin olisi voinut käydä kun yksin sieltä ei kovin helpolla ylös ois kiikuttukaan.

Seuraavaksi lähdimme mökkiin tavaroita purkamaan sekä kuulemaan päivän tapahtumista mereltä. Eräs venekunta oli onnistunut saamaan kolmosen kalan sekä pari pienempää. Ei hassummin ekalle päivälle.

Lauantaina aamuna heräilimme ajoissa ja aamupalan jälkeen kaikki veneet lähtivätkin vesille. Tuuli puhalteli lännen puolelta ja aurinkokin paisteli. Ekaksi käytiin kopaseen läpi paikka mistä Näsis vuos sitten sai yhden alamittasen tantun ja tämän jälkeen lähdimme katteleen muita tuttuja paikkoja. Hiljasta oli taimenten osalta niin meillä kuin muillakin ja yhden aikaan siirryimmekin yhteen saareen makkaraa paistelemaan. Evästauon jälkeen otimme siirtymän etelään ja melkeen heti ensimmäisestä taimenelta haiskahtavasta mestasta Näsiksen truttaan tärähtää. Jo kaukaa huomaan taistelukaverin olevan maastopukuinen taimen eli ihana hauki ja riemu veneen perällä repeää. Keulapainon suusta kuuluu hiukan negatiivista kiroamista hänen tajutessa kyseessä olevan 2 kilon luupää. Kala varovasti veneeseen, että se ei saa pureskeltua siimoja poikki ja saman tien takaisin kasvamaan.

Muutama spotti myöhemmin eräästä taimenelle haisevasta paikasta mä onnistun myös koukuttamaan hauen, joka pääsee vapautuksen jälkeen luonnollisesti kasvamaan. Samaisesta kivikosta hiukan eri kohdasta uistintani seuraa tanttu pyörähtäen pinnassa. Muutamaa sekuntia myöhemmin kyseinen ehkä 30 senttinen tanttu iskee Näsiksen truttaan irroten kuitenkin välittömästi. Tuhansia heittoja sekä useita tunteja myöhemmin alkaa jo aurinkokin laskemaan ja meidän on lähdettävä kohti rantaa. Keli aukolla on erittäin kuoppainen ja kohtuullisen märkinä pääsemme rantaan juuri ennen pimeää. Rannassa kuulemme yhden veneen saaneen reippaan kakkosen kalan, joka jää päivän ainoaksi.

Ilta menee ruokaillessa sekä saunassa käydessä. Jossain vaiheessa on aika suunnata nukkumaan, jotta jälleen sunnuntaina jaksaa lähteä vesille. Sunnuntai valkenee todella tuulisena ja osa veneistä päättää jättää kalastuksen suosiolla väliin. Me päätämme kuitenkin lähteä etsimään suojaisempia paikkoja saarten takaa kierrellen. Pari tuntia paiskomme lähi mestoja ennen kuin päätämme käydä kokeilemassa pääsisimmekö kauemmas. Vesi lentää niin paljon, että luovutamme suosiolla ja palaamme takaisin suojaisampiin paikkoihin. Kovin kauaa näitä muutamaa paikkaa emme jaksa kuitenkaan paiskoa vaan päätämme lähteä rantaan ja kotia kohden. Hauska keikka kaikkinensa jälleen kerran vaikka taaskaan emme taimenta saaneet. Veden lämmöt vaihteli 8,9 -10 asteessa.

Aurinko vasta nousemassa kun merelle lauantaina lähdettiin.

Trutta päätynyt parempiin suihin.

Aurinko laskee, kohta tulee kiire kohti rantaa..

Sunnuntain myrsky.