Tiistaina suunnattiin Hannun kanssa venepaikkani lähistölle jigaileen. Tarkoituksenamme oli rikkoa molempien kuhaenkat (Hannulla 0 kiloo ja mullakaan ei kauheen isoista kaloista puhuta). Keli oli aivan loistava hellesää, eikä tuultakaan juuri liikaa ollut. Aluksi suunnattiin tuttuun sillan kupeeseen jigailemaan, mutta virtaus sekä kevyt tuuli ei venettä siinä kauaa paikallaan säilyttäny vaan kelluskelimme salmea pitkin hieman liian kovaa vauhtia jigin kunnolliseen uittamiseen. Kauaa emme ehtineet kalastella ennen kuin Pepe soitteli olevansa valmis liittymään seuraan joten kävimme hänet rannasta poimimassa.
Seuraavaksi suunnattiinkin toiseen suuntaan salmea ja kun kohtuullisen näköisen paikan löysimme, löimme ankkurin veteen ja aloitimme armottoman nakkelun. Tunti me siinä varmaan paiskottiin ja tais Hannulla jopa yks tärppi olla. Ilman kaloja suunnattiinkin takaisin sillan kupeeseen ja löimme tällä kertaa ankkurin veteen. Aikamme siinä jigailtiin ja jigejen väriä vaihdeltiin, ennen kuin Pepe löysi valkoisen jigin, joka kelpasikin noin 30 senttiselle kuhalle. Ei hullumpaa, pää auki joten valkoista jigiä päätyi meidän muidenkin siimoja koristamaan.
Jonkin aikaa myöhemmin oli Hannullakin kala siimansa päässä ja ylhäällä käytetty edellisen kalan veli pääsikin jatkamaan matkaansa hetkeä myöhemmin Hannun hymyillessä kuhaenkallensa. Ja kun Hannu kerran vauhtiin pääsi nosti hän hetkeä myöhemmin uuden enkkansa 38 senttisen "jättiläisen" muodossa. Enempää ei kaloja ylös sitten saatukkaan parista tärpistä huolimatta. Tätä lajia pitää alkaa oikeen kunnolla opettelemaan sillä sen verran rentoa touhua se oli! Pintavesi oli aurinkoisessa kelissä lämmennyt viikonlopun 15 asteesta jo 18-19,8 asteeseen.
Ja takaisin kasvamaan..
38 senttiä kuhaa ja hiukan enemmän Hannua.. :D
Vuoden toka!
Yöllinen keli.
Suomeen palailin reilu viikko sitten, joten nyt oli vihdoinkin aika laittaa vene vesille ja alkaa jälleen kalastelemaan. Kaikkihan tähtää luonnollisesti kavereiden välisen haukikuninkuuden voittamiseen, mutta paljon pitää tehdä, jotta kärjessä olevat poikien keväiset haukimammat lyödään.
Jaska saapui kyläilemään perjantaina aamulla ja koska ei meillä oikeen muutakaan ohjelmaa juhannusaatoksi ollut, päätimme ajella hakemaan veneeni Näsiksen luota. Siellähän se oli Busteri ilosesti talvehtinut ja koska Näsis sen oli vielä virittänyt iskuunsa (iso kiitos siitä), ei meidän tarttenut muuta kuin ottaa traileri perään ja lähteä kokeileen veneen kelluvuutta. Aikaisempiin vuosiin poiketen hankin veneelleni laituripaikan, joten ei tartte enää joka kerta trailerin kanssa sitä siirrellä. Vene jätettiin kelluskelemaan ja itse suuntasimme valmistautumaan lauantain kalasteluihin.
Lauantaina aamulla latailimme kylmälaukun evästä täyteen ja suuntasimme veneen keulan kohti Paraista. Heti ensimmäisestä paikasta, tosin pitkän taistelun jälkeen, onnistuin saamaan vuoden ensimmäisen haukeni. Pieni, mutta vihainen limapuikko iski keskeltä kaislikkoa kirkkaaseen jerkkiin. Muutama tunti siellä kalasteltiin ilman lisäkontakteja kaloihin kunnes oli aika suunnata Pepen mökille grillaileen. Jarppikin saapui jossain vaiheessa kalastelemaan ja salaisen haukilahden seudulta kävimme vielä nostelemassa kalat mieheen. 2 kaloista oli noin kolme kiloa ja yksi hiukan pienempi.
Sunnuntaina lähdettiin taas aamulla vesille ajellen kohti eilisiä paikkoja. Jarppi päätti valita Jaskalle jerkin, jolla kaveri nosteli heti alkuun 2 pienehköä haukea. Myöhemmin päivällä Jarppikin onnistui vielä yhden liman koukuttamaan mun saldon jäädessä nollaan. Muutama tunti jaksettiin kalastelua harrastaa ennen kuin pojat lähtivät autolla Paraisilta kotiinsa mun suunnatessa ensiksi Pepen kans Airistolle hengaileen ja sen jälkeen veneellä takaisin kotiin. Kelit viikonloppuna oli kohtuulliset, aurinko paisteli tuulen tehdessä ilman kuitenkin melkoisen kylmäksi. Veden lämmöt vaihteli Airiston 12,5 asteesta pienten lahtien 15,5 asteeseen. Uimakeleihin on siis hiukan vielä matkaa vaikka sitäkin touhua vkl aikana harrasteltiin.
Melkeen puolivuotta on tullut nähtyä elämää pallon toisella puolella Intiassa duunikomennuksen merkeissä. Nyt kuitenkin pääsin käväseen himassa kaverini häiden takia ja pakkohan se oli päästä hiukan vesilläkin pyörähtään. Perjantaina iltasella suuntasimme Pepen ja Jarpin kans veneilemään Airistonreunalle sekä läheisille kaislikkoalueille. Keli oli perinteinen suomalainen kesäsaa kauheen vesisateen vallitessa yleisimpänä säätilana. Muutama tunti jaksettiin jerkkejä yms hauen herkkuja paiskoa useammassakin eri paikassa, mutta edes kontaktia haukiin emme saaneet. Joka tapauksessa ekaa kertaa vesillä tälle vuodelle sai hymyn huulille.
Koska sunnuntaina keli oli mitä parhain auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta lähdimme Jarpin kanssa grillailun jälkeen pyörähtään salaisessa haukilahdessa jerkkejä uittamassa, mutta lopputulos oli tälläkin kertaa odotetunlainen, 0 kalaa ja ei edes tärppejä! Nyt olen takaisin täällä Intiassa ja keikka onneksi lähenee loppuaan, joten vielä on toivoa jäljellä vuoden ensimmäisen hauen suhteen. Juhannuksen aikoihin olemme tässä asiassa paljon viisaampia, joten ei muuta kuin odottelemaan aurinkoisia kesäpäiviä sekä leppoisia hetkiä merellä.
Tänään lähdettiin aamulla kympin aikoihin Pepen ja Jarpin kans perinteiselle itsenäisyyspäivän kalareissulle (no ehkä oltiin päivä myöhäs mut ei se haittaa). Suuntana oli kuten aikaisempinakin vuosina vastaavilla reissuilla Pepen mökin läheiset vesistöt. Ilma oli riittävän kylmä (-2) ja kohtuullinen viima pohjoisesta ei ainakaan oloa juuri lämmittänyt. Veden lämpökään ei varmaan paljoa plussan puolella ollut. Vene saatiin vesille ja suuntasimme samaan lahteen mistä kalastelu keväällä aloitettiin. Hiljasta oli siellä kuitenkin kalojen suhteen. Muutamassa paikassa pyörittiin, mutta mitään elämää ei mistään löytynyt. Pari epävarmaa tärppiä oli (ehkäpäs pohjaosumia tai jopa haukia). Sorsia ja joutsenia näkyi vielä paljon lentelemässä vaikka talvi taitaakin lähestyä. Ei olleet noi vielä siis muuttaneet etelään. Rannat olivat jo jäässä useista paikoista, mutta sulaakin vettä oli runsaasti tarjolla. Kaikenlaisia palikoita nakeltiin, mutta kun ei hauki syö niin minkäs sille voi. Eipäs toi kalastelu kyllä kovin tehokastakaan ollut, sormien ollessa kohtuullisen kohmeessa ja vaparenkaiden jäässä.
Tähän siis loppui tämä kausi. Aika vähän tuli reissuja heitettyä viime vuoteen verrattuna. Pohjosen reissu meni hiukan pieleen kelien takia ja koko kevätkalastus jäi aikalailla väliin. Yhtään kuhaa en saanut jigailemalla vaikka se olikin hiukan tavoitteena. Aika vähiin kyllä noi jigailureissut jäivätkin. Taimenia ei tullut käytyä kokeilemassa kertaakaan vaikka sitäkin lajia oli tarkoitus opetella. Haukienkka meni sentään uusiksi, vaikka kymppiin jäikin vielä matkaa reipas pari kiloa. Hauskaahan tuolla vesillä aina oli ja ensi vuotta odotellaan jo nyt. Valitettavasti mulle tulee yli puolen vuoden tauko kalasteluun uusien "haasteiden" takia. Ensi kesänä sit jatketaan uudella innolla! Tähän on hyvä lopettaa tällä erää, plogi hiljenee hetkeksi, mutta aktivoituu taas, kunhan kalasteleen jälleen pääsee!
Ei paha keli, ja jopa sulaa rantaa!
Talvi lähenee, ranta oli jo jäässä!
Mies jolla on suuret puheet ja pienet kalat :)