Isojen ongelmien ja satojen kuvien katoamisen jälkeen ei enään nappaa jatkaa kirjoittelua tänne vaan pistän uuden plogin blogspottiin. Kalastelut jatkuu ja tarinoita pystyy ihmetteleään täältä (kunhan saan netin skulaamaan ja pstyn Lapinreissun yms tarinat naputtelemaan): mkarvo.blogspot.com

Eilen illalla duunin jälkeen käytiin nakkaamassa jigikeikka Hannun ja Reinon kanssa. Hiukan ennen viittä lähdimme autolla Kaarinasta liikenteeseen ja vesillä olimme ennen kuutta. Aurinko paisteli mutta tuuli oli kohtuullisen kova. Ajelimme veneellä tutulle spotille ja nakkasimme ankkurin. Heti ekalla heitolla jigiini tärähtää jäätävä tärppi, mutta ei vaan tarttunut tällä kertaa. Samalla vene lähtee liikkeelle ankkurista huolimatta ja paikkoheittoa ei oikeen onnistu tekemään. Reino kuitenkin heittää toiselle puolen venettä ja veneeseen nousee pieni kuha. Hyvä alku, mutta parempaa oli vielä tulossa. Siirrämme veneen takaisin kyseiseen spottiin ja ankkuri hiukan pidemmällä narulla veteen. Montaa heittoa en heittää ehdi ennen kuin jigini pysähtyy kuin seinään. Pohja, ei ku kala. Hitto tää on kyllä hauki ku vie noin sivulle. Pienen vääntämisen jälkeen kala tulee vihdoin pinnempaa ja näen sen olevan jäätävä kuha, isoin mitä oon ikinä livenä nähnyt. Tässä vaiheessa meinaa puskea jännäkakkaa pöksyihin kun tiedän että meillä ei ole haavia mukana ja tätähän ei siimasta veneeseen nosteta. Kohtuullisen aikaa annan kalan leikkiä veneen lähellä ja räikkä vaan laullaa iloisesti kuhan ottaessa spurtteja kohti syvyyksiä. Lopulta kala kellahtaa voimien loppuessa kyljelleen, vedän sen veneen viereen ja Hannu nappaa sen käsillä kyytiin. Voi mahoton mikä fisu. Ei tällasista oo voinu aiemmin muuta kuin haaveilla! Punnitus ja mittaus antaa tulokset 74cm ja 3,6kg! Jarpin isolta näyttäny viime vuotinen 1,8kg tuplataan kerralla. Hiukan aikaa arvoin mitä kalalle teen, mutta lopulta pappi sanoi aamen ja kuha päätyy juhannuspöytään.

Samalla kun sidon lukkoa uusiksi siimaan poistaen rispaantuneen pätkän jysähtää Reinollakin. Noin kilonen kuha tulee veneen vierelle, mutta ennen kuin Hannu saa sitä nostettua veneeseen pääsee se lopulta karkuun. Tämän jälkeen pilvet valtaavat taivaan ja kuhat laittavat suunsa kiinni. Kauan aikaa paiskomme, mutta ainoastaan Hannun ja Reinon saamat neljä ahventa käväsee veneessä. Kokeilemme toistakin spottia, josta mun jigiin jysähtää hauki. Tämä arviolta kilonen limapuikko päättää parin metrin päässä veneestä tehdä hienon hypyn heiluttaen samalla päätänsä sekä katkasten mun siiman. Jigi suussa hauki katoaa syvyyksiin (toivottavasti se saa jigin irrotettua suustansa). 

Lopulta palaamme vielä ekaan spottiin ja kun mitään ei meinaa kuulua päätän ottaa hyrrän käyttöön ja alkaa nakkeleen pienempää jigiä isommalla päällä ahvenia yrittäen. Ihan putkeen aikomus ahvenen jigauksesta ei mene, koska heti ekalla heitolla saan pienen kuhan. Toisella heitolla kiinni iskee hauki, joka kuitenkin irtoaa veneen vieressä. Kellon tullessa yhdeksän päätämme palata rantaan. Huikee keikka! Vähän kaloja, mutta yks iso kala voi pelastaa reissun sanonta pitää kyllä paikkansa. Tästä on hyvä jatkaa harjoisuksia! Vedenlämmöt noin 18 asteessa.

3,6kg ja 74cm! Wuhuuuuuu..

Eilen käytiin taas vesillä. Keulaan oli tällä kertaa pakkautuneet Hannu ja Reino. Viiden jälkeen irtosi busterin keula satamalaiturista ja matka lähimestoille alkoi. Pojat alko nakkeleen jigejä ja mä päätin kokeilla hiukan vertikaalia. Liikuttelin tuulen ja moottorin avulla venettäni oletetuilla kuhapaikoilla, mutta yhtä rajua tärppiä lukuunottamatta mitään ei tapahtunut. Tämäkin tärppi tuli samantien kun jigini veteen laskin. Lopulta luovutin vertikaalihommat ja siirryin myös normaaliin jigailuun. Tyhjää oli ekassa spotissa kuten myös parissa seuraavassakin. Muutamia varovaisia tökkäsyjä ja tärppejä oli, mutta ei vaan kuhilla ollut tällä kertaa nälkä. Lopulta tulimme paikkaan mistä viikko sitten torstaina useampi kuha veneessä käytettiin ja kauaa ei siinä nakella ehditty ennen kuin Reino onnistu saamaan kalan. Tällä kertaa kala oli kuitenkin väärää laatua hauen muodossa, joten kuhasaldo jäi vielä avaamatta. Hauki kasvamaan ja kalastus jatkuu. Tyhjää, tyhjää, tyhjää.. Illan lähentyessä loppuaan tulimme paikkaan, missä en ole vielä aiemmin tänä vuonna heitellyt. Pari heittoa ehdin heittää ennen kuin tulee jäätävä tälli. Tälläkään kertaa kala ei vaan tartu, mutta melkeen katkenneesta jigin pyrstöstä voisi päätellä asialla olleen hauki. 

Hetkeä myöhemmin onnistun tartuttamaan hauen jigiini, mutta kun päätän ottaa siitä kuvan vedessä puhelimellani satun samalla vastaamaan puheluun. Puhelimessa jutellessa hauki hyppii veneen vierellä irroten lopulta. Näin ollen tästä kalasta ei kuvaa saanut, mutta eipäs tarttenu sotkea käsiäkään. 9 jälkeen lähdemme himaan futista katteleen kelinkin alkaessa jäähtymään reippaasti. Aurinko paisteli koko ajan, joten mukavaahan siellä merellä oli taas kelluskella. Saaliiksi tuli siis ainoastaan Reinon saama pieni hauki, joten Hannun "kovan kalamiehen" maine on nyt duunin kahvipaikkakeskusteluissa todellisessa vaarassa. Kuhat siis pitivät suunsa kiinni tällä kertaa, mutta jatkamme edelleen harjoituksia ensi viikolla. Vedenlämmöt vaihteli 17-18 asteessa.

Jos viime viikolla tuntu olevan tungosta veneeni keulaan, niin tänään ei kalakaveria löytynyt ollenkaan. Yksinäni lähdin viiden aikoihin duunin jälkeen keikkumaan lähivesille kuhien toivossa. Vesille päästyäni ajelin suoraan viime torstain spotille. Tuuli oli todella kova ja kävi suoraan salmen suunnassa. Ankkuri tällä kertaa piti (vaikka viime la ostettu uus ankkuri ei ollutkaan vielä käytössä), mutta jigaamiseen tuuli aiheutti ongelmia. Kevyillä päillä heitellessä en meinannut saada mitään tuntumaa jigiini ja välillä kun tuntuman sain ja jopa tärppejä tunsin ei vastarista tullut yhtään mitään tuulen painaessa siimaa järkyttäville pusseille (vaikka vavan kärki hipoi vedenpintaa). Lisäksi virtaus salmessa oli aika kova, joten "alavirtaan" heitetty jigi ei meinannut pohjaa löytää ollenkaan. Tunnin varmaan paiskoin tätä paikkaa saamatta yhtään kalaa veneeseen asti. Pari muuta venettä näky muutaman pienen kuhan nostavan hiukan toisaalla, joten mäkin siirryin hiukan.

Toisessa kohtaa ankkurissa keikkuessa alkoikin tärppejä tulla enemmän. Parin veneeni lähellä tulleen tärpin jälkeen päätin kokeilla hiukan vertikaalijigailua. Kauaa en jigiäni uittaa ehtinyt ennen kuin noin 35 senttinen kuha käväsee veneessä. Hetki tästä ja 38 senttinen kuha pääsee myös irrotuksen jälkeen takaisin. Hannu päättää soittaa ja häiritä jigaustani ja kesken puhelun yritän yhtä kuhaa veneeseen nostaa tämän irrotessa veneen laidalla. Lopulta alan jälleen nakkeleen ja kolmas fisu käväsee veneessä. Mittaa tälllä oli hiukan alle 40 senttiä, joten pienenä pääsee sekin takaisin. Pari tärppiä vielä lisää ja sitten mulle riittää. Kasin aikoihin saavun jo kotiin, joten kovin pitkää reissua en tällä kertaa heittänyt. Kaikki kuhat tuli viime la hankituilla isommilla jigeillä, joten kokeiluja niillä pitää jatkaa. Loppuviikolla taas vesille Hannun kans ja jotain muita paikkoja pitäisi varmaan keksiä. Onhan se hauska, että nuita kuhia saa, mutta jos maksimissaan 1/10 on 40 senttisiä niin ei se paljoa mieltä lopulta lämmitä saatika mahaa täytä..

Eilen oli jälleen aika lähteä vesille. Tällä kertaa keulaani hyppäsi Hannu ja toisella veneellä vesille lähti Pepe ja Reino. Me olimme vesillä viiden jälkeen ja suunnattiin heti tiistaiselle paikalle. Montaa heittoa emme heittää ehtineet ennen kuin pojatkin saapui samaan paikkaan jigaileen. Kovin vaikutti kyseinen paikka tällä kertaa hiljaselta vaikka useita eri värisiä jigejä siellä uitettiin. Jossain vaiheessa kuitenkin Hannun jigiin iskee reilumpi kuha. Valitettavasti tämä kuitenkaan ei siiman päässä kauaa viihdy vaan karkaa ennen venettä. Kylki oli jo kohtuullisen leveä, joten mikään ihan tumppi ei kyseessä ollut. Kun tää paikka kerran oli hiljanen päätin ajella seuraavaan paikkaan. Tässä spotissa emme koskaan ennen ole käyneet, mutta pitäähän sekin paikka kokeilla. Hetken aikaa jigiä nakellaan ennen kuin käytän veneessä ekan alamittasen kuhan. Seuraavasta paikasta onnistun saamaan toisen kuhan ja Hannu ahvenen. Lisäksi yhden ahvenen onnistun tiputtaan veneen reunan kautta takasin veteen.

Lopulta ajelemme lähistön paikoille, missä useampikin vene näkyy olevan jigaamassa. Kalastajan tarkka silmä huomaa jokaisen paiskovan keltasia jigejä, joten itse laitan tietysti valkoisen. Vene parkkiin sopivaan paikkaan ja jigiä mereen. Ekalla heitolla eka kuha ja kolmannella toinen. Eka kymmenen heittoa ja veneessä käy mun toimesta yhteensä 5 kuhaa, joista yks 42 senttinen pääsee pannulle. Lopulta Hannukin oppii kuhanjigailun salat ja saa 3 kalaa (yks mitallinen) ja mä vielä lopussa yhden. Pepe ja Reino häipyy vesiltä puoli 10 aikaan illan saldona yksi Reinon saama mitallinen kuha. Meidän veneen saldo oli mulle 8 kuhaa ja "puoliksi saatu" ahven ja Hannulle 3 kuhaa sekä ahvena. Kohtuullisesti nousi siis kaloja, mutta koko on sitä normaalia about 30-35 senttistä. 2 mun kuhista oli ehkä noin 37 mutta takasin ne pääsivät joka tapauksessa. Hieno keikka hienossa kelissä. Aika meni nopeasti ja kellon ollessa puol 11 olin vihdoin kotona. Veden lämmöt pyörii edelleen 13-15 asteessa. Jatkamme harjoituksia..

Herkkä hetki..